Moni ihminen kenellä ei ole minkäänlaista kontaktia tähän uljaaseen eläimeen ei pysty ymmärtämään miten hevosta voisikaan rakastaa. Olen itse miettinyt ja pohtinut tätä aihetta, ja ajattelin yrittää selittää miksi, ja miten se on mahdollista rakastaa tätä isoa eläintä, ja omia näkökulmia asiaan ja otan itseäni ja kokemuksiani esimerkeiksi.
Halaus tai jopa suukko hevoselle ei ole häpeä, se ei ole keneltäkään muulta pois. Se vaan todistaa sitä että oikeasti välittää siitä. Minä en ainakaan ikinä tule häpeämään sitä faktaa että rakastan hevostani. Ja painotan vielä sitä, että se että rakastaa hevostaan ei tarkoita sitä ettei voisi nähdä hevostaan hevosena ja laumaeläimenä. Hevonen tulee aina olemaan eläin minun silmissäni vaikka rakastaisin sitä kuinka paljon.
Noh, minulla on nyt oma hevonen. Ennen sitä olen pienestä saakka niin kauan kun muistan aina ollut tekemisissä hevosten parissa. Aina on ollut jotain kontaktia hevosiin tavalla tai toisella. Kun pienestä pitäen on niitä taputellut, nähnyt kun iloinen hevonen "vetää rumbaa" esimerkiksi tarhassa, ollut talutusratsastuksessa ja ollut niin ylpeä siitä jne, niin pikkuhiljaa herää kiinnostus oppia enemmän tästä kauniista eläimestä. Uskon että tälläinen vastaava "scenaario" tapahtuu myös esim koiraihmisille. Hevonen tekee meihin vaikutuksen.
Jossain vaiheessa kaikki me hevosihmiset yleensä aloitamme ratsastuskoulussa, ja moni meistä käy ns "heppakouluissa" missä opitaan perusasiat niin kuin mm oikea tapa laittaa hevoselle suitset päähän, harjata, satuloida jne. Sitten tulee hoitohevoset, moni meistä viettää enemmän aikaa sen hevosen kanssa ja tallissa kun kotona. Muistan miten ylpeä olin kun sain oman hoitohevosen ensimmäisen kerran (taisin olla noin seitsemän-/kahdeksanvuotias). Kun hevosen kanssa viettää tarpeaksi aikaa sen oppii tuntemaan ja oppii aistia ja näkemään asiat aivan eri tavalla, pääsee hevosen kanssa kontaktiin aivan eri tavalla kuin ennen.
Sitten ratsastusleirit astuvat kuvaan. Yleensä viikon pituiset leirit tuo paljon uutta oppia sekä ratsastuksesta että hevosista ja niiden hoidosta, saa uusia karvaisia kavereita ja yleensä myös uusia, hyvä ystäviä kaupan päälle. Onnistunut leiri on vaikea unohtaa.
Vuokra- ja ylläpitohevoset. Hyvin moni vuokraa tai ottaa jonkun hevosen ylläpitoon ennen kun ostaa omaa hevosta. Vuokrahevonen on kun oma hevonen sinä aikana kun sitä vuokraa, riippuen siitä mitä on sopinut omistajan kanssa. Ylläpitohevonen taas on yleensä sinun vastuullasi mutta "papereiden mukaan" se ei ole sinun. Tämän rumban jälkeen yleensä hevosharrastus sitten "häviää" ja uudet tuulet alkavat puhaltaa, tai sitten jatkaa ja ostaa oman hevosen.
Jokainen hevonen on oma persoona, jokaisella on oma tapa käyttäytyä ja reagoida asioihin. Laumassa yksi hevonen on vain yksi niistä kaikista mutta uskon että jokaiselle meille hevosenomistajille just "MINUN" hevonen on se ihanin ja kun viettää paljon aikaa hevosen kanssa kaksistaan sitä todella oppii tuntemaan aivan eri tavalla ja hevosen personallisuus tulee esiin paremmin.
Jos joku oikea hevosihminen pystyy kertomaan minulle miten EI voisi rakastaa hevosta, olen hyvin hämilläni. Hevosta mitä hoidat melkein joka ikinen päivä, hevonen joka on sinun vastuullasi, mitä liikutat melkein joka päivä, mitä hoidat ja rapsuttelet. Iso nöyrä eläin mille voit kertoa kaiken mitä mieltäsi painaakaan. Hevonen joka on niin anteeksiantavainen MEIDÄN virheille. Kun hevonen hörisee sinulle kun haet sitä esim tarhasta, tai ravailee luoksesi laitumelta kun vihellät/huutelet sitä, kun tulet esim iltatalliin ruokkimaan ja hevoset vastaavat hörisemällä tai jotain vastaavaa, SE TUNTUU HYVÄLTÄ ihmiseltä. Hevonen luo sitä hyvää tunnetta ja rakkauden tunnetta. Jos hevosen parissa pitää työskennellä, uskon että tätä eläintä pitää tavalla tai toisella rakastaa koko sydämellään.
Uskon kyllä siihen että hevonenkin tarvitsee rakkautta, tai ainakin se voi siitä paremmin MUTTA kuitenkin uskon että IHMINEN oikeasti on se kuka sitä rakkausta tarvitsee. Mutta me ihmiset olemme niin erilaisia. Ajattelemme eri tavalla. Vaikka olemme erilaisia uskon silti että meillä on samat arvomme loppujen lopuksi.
Mitä mieltä olet?
