Koda, tuleva aputassu

Päätin tehdä ehkä hieman erilaisen postauksen. :-) Moni teistä varmaan jo tietää kuka tämä yönmusta Labradorin noutaja Koda on.

Koda on siis tuleva aputassu - eli tuleva avustajakoira jonka pitäisi valmistua ensi keväänä, 2013. Minulla on ollut kunnia ja onni olla mukana tässä "projektissa" ja saanut toimia Kodan hoitajana. Koda on siis kouluni kasvatti ja sitä koulutetaan koululla. Vähän aikaa sitten se läpäisi hienosti luonnetestin! 

Avustajakoira ei siis ole opaskoira. Avustajakoira auttaa esimerkiksi ihmistä joka jostain syystä istuu rullatuolissa ihan arkijutuissa, esimerkiksi nostaa pudonneet tavarat ylös, vetää sukat/hanskat pois, laittaa pyykit pesukoneeseen ja paljon enemmän. Tälläinen aputassu saa omistajansa kanssa kulkea vaikka ravintoloissa, ruokakaupoissa jne luvalla. 

Aputassua ei saa häiritä kun se on töissä, eli jos esimerkiksi näet aputassun ruokakaupassa älä katso sitä päin äläkä silitä sitä. 

Koda kulkee suunilleen koko ajan sivullani. Hän käy kanssani hevostelemassa ja on hyvin tottunut hevosiin. Silloin kun meillä vielä oli kissa ne lojuilivat lattialla vierekkäin. Välillä käydään Kodan kanssa shoppailemassa tai jopa ruokakaupoissa. Se rakastaa vettä ja kesän huippukohdat ovat Kodan mielestä taatusti kun mennään uimaan! Pitkät metsälenkit ovat sen suosikkeja - ja tottakai pitää ojissakin käydä vähän hurjistelemassa jos kerran vapaana kulkee. ;-) Olisittepa nähnyt sen ilme kun tänään lähdimme aamupissalle ja maa oli valkoinen! Hihi.

Kun me olemme koululla Kodalla on päivisin treenejä ns. treeniluokassa muiden tulevien aputassujen kanssa sekä kaupunkitreenejä, kerran viikossa käymme iltatreeneillä missä treenataan erilaisia ajankohtaisia juttuja tai agilityä. Koda rakastaa agilityä ja innostuu joskus jopa niin paljon että melkee unohtaa mikä tehtävä olikaan... :-)

Ihmiset aina kyselevät minulta miten sitten raaskin antaa tämän ihanan hurmurin "pois". No, se on vähän pakko hehe. Tosiasia on että se tulee olemaan todella haikee hetki mutta samalla hetki täynnä iloa sekä ylpeyttä. Minun työni on sitten valmis. Koda on ilahduttanut minua ja olen saannut puuhastella sen kanssa, sitten koittaa aika antaa Kodan sulattaa jonkun muun sydämen ja auttaa sitä paljon enemmän kun minä sen apua tarvitsen. :-)

Jos minä minun osuudella (no, kerron että ei se mikään helppo nakki aina ole ollut) tässä koirassa onnistun helpottamaan jonkun arkea, olen tyytyväinen - ja se on ollut päämäärä koko ajan. Silloin olen onnistunut. Olen aivan varma siitä että mihin ikinä Koda "joutuukin", se tulee saamaan ihanan ja hienon uuden kodin ja omistajan! Jos ikinä saisin tälläistä tilaisuutta kouluttaa tulevaa avustajakoiraa uudestaan, suostuisin heti. Se on kyllä myös rankkaa työtä mutta mielettömän palkitsevaa! Tosin luulen tämän kyllä olevan sellainen "once in a lifetime"-chans - mutta ei sitä ikinä tiedä! :-)